Tänään suunnistettiin Heinäveden Kermaan ja tarkemmin Köysiniemeen. Etukäteistietojen mukaan jyrkänteen lähettyvillä piti olla luola, johon mahtuu ihminen. Tällä tiedolla ja epämääräisellä kartalta osoitetulla jyrkänteellä lähdimme luolanmetsästykseen.

Jätimme automme läheiselle hiekkakuopalle ja suunnistimme metsäkoneen jälkiä pitkin kohti jyrkänteen alkupäätä. Jyrkänne löytyi hienosti ja päädyimme kävelemään sen alareunaa pitkin rannan myötäisesti. Kuikuilimme jokaikisen kivenkolon ja liikuimme pikkuhiljaa eteenpäin maastossa, joka oli taas yllättäen hyvin pehmeää sammalta ja kivikkoista. Ah, mikä ihana yhdistelmä...

Löysimme paljon kolosia, joihin änkeytyä, mutta yksikään ei tuntunut luolalta. Päädyimme soittamaan tietolähteellemme, joka kertoi meidän menneen aivan metsään ;) Palasimme kiltisti omia jälkiämme takaisin ja kiipesimme jyrkänteen yläreunalle. Sieltähän se sitten osui silmiin hetken etsittyämme: Luola. Ja vieläpä ihmisen mentävä, tai no ängettävä. Ei mikään iso, mutta kyllä aikuinen saa itsensä sinne ahdettua :)

Kyllä sitä vain ihminen saa hyvän mielen kun saa ängettyä itsensä kivenkoloon ;)