Metsäily on jäänyt nyt hieman vähiin ja oli aika suunnata kengänkärjet kohti luontoa.
Tälle syksyiselle illalle valikoitui kohteeksi Valkeisvuori Heinäveden Kermassa ja otsikon osa 1 kertoo siitä että tämänkertainen retki kattoi ainoastaan Valkeisvuoren juuren ja sen ympäristön. Valkeisvuoren ympäristö on valikoitunut WWF:n suojelukseen teemalla: valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita. Ja tällä kokemuksella täytyy sanoa että sellainenhan tuo kyllä on.
Autolla Valkeisentielle ja siihen tienvarteen parkkiin Valkeislammen kupeeseen. Nyt jälkeenpäin on hyvä sanoa että voi kun olisimme toista kautta menneet niin ei olisi niin tarvinnut rämpiä pitkin hyvin pehmeää ja soista maastoa. Mukana oli pieni kamerarepun kantaja ja kaatuneiden puiden ja suo-ojien ylittäminen oli hieman haasteellista. Välillä heittelin lasta ojien yli ja välillä laitoin konttaamaan pitkin puunrunkoja ;)
Mutta perille päästiin ja löydettiin se hirven luuranko, jota etsimään lähdettiin. Katseltiiin jyrkkiä kallioita ja niiden reunalta valuvia jääpuikkoja. Syksy alkaa selvästi muuttua pikkuhiljaa talveksi...
Kallion juurella oli suomaastoa ja pehmeää sammalta. Onneksi pikkupakkanen vähän kovetti sammalmattoa niin askel piti sen verran että ehti eteenpäin mennä ennen jalkojen kastumista.
Ja paluu autolle oli huomattavasti helpompaa ja maasto vähemmän vetistä. Mieleen jäi vielä kaivertamaan se että minkälainen olisi maisema tuolta Valkeisvuoren laelta, mutta se jäi Valkeisvuori osa 2-retkelle, sillä aurinko alkoi antaa merkkejä laskemisesta ja ei tuntunut ollenkaan siltä että tahtoisi jäädä testailemaan että minkälaista olisi rämpiä suomaastossa pimeässä ;)
Eli...to be continued....
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.