Tämänpäiväinen retki suuntautui Heinolamäen luonnonsuojelualueelle eli Heinolanmäen lehtoon.

Kartassa näkyi Heinäveden kirkonkylän läheisyydessä vaaleanpunaisella rajattu pieni alue ja tottahan se piti käydä katsomassa. Natura 2000-alue eli Heinolanmäen lehtohan se oli ja kuten kartta kertoi siellä oli keskellä aivan mieletön jyrkänne. Mutta kartta ei kertonut että sieltä löytyi myös luola. Ihmisen mentävä...ihmisen oli vain mentävä pitkälleen niin kyllä sitä ihan koko mitalta mahtui pötköttämään :) Ja kuvassa siis puunpuoleinen kolo :)

ja toisesta kuvakulmasta ehkä saa hieman paremman kuvan...kyllä sinne oikeasti mahtui..

ja löytyi paljon muutakin...

 

 

 

Tänään suunnistettiin Heinäveden Kermaan ja tarkemmin Köysiniemeen. Etukäteistietojen mukaan jyrkänteen lähettyvillä piti olla luola, johon mahtuu ihminen. Tällä tiedolla ja epämääräisellä kartalta osoitetulla jyrkänteellä lähdimme luolanmetsästykseen.

Jätimme automme läheiselle hiekkakuopalle ja suunnistimme metsäkoneen jälkiä pitkin kohti jyrkänteen alkupäätä. Jyrkänne löytyi hienosti ja päädyimme kävelemään sen alareunaa pitkin rannan myötäisesti. Kuikuilimme jokaikisen kivenkolon ja liikuimme pikkuhiljaa eteenpäin maastossa, joka oli taas yllättäen hyvin pehmeää sammalta ja kivikkoista. Ah, mikä ihana yhdistelmä...

Löysimme paljon kolosia, joihin änkeytyä, mutta yksikään ei tuntunut luolalta. Päädyimme soittamaan tietolähteellemme, joka kertoi meidän menneen aivan metsään ;) Palasimme kiltisti omia jälkiämme takaisin ja kiipesimme jyrkänteen yläreunalle. Sieltähän se sitten osui silmiin hetken etsittyämme: Luola. Ja vieläpä ihmisen mentävä, tai no ängettävä. Ei mikään iso, mutta kyllä aikuinen saa itsensä sinne ahdettua :)

Kyllä sitä vain ihminen saa hyvän mielen kun saa ängettyä itsensä kivenkoloon ;)

 

Metsäily on jäänyt nyt hieman vähiin ja oli aika suunnata kengänkärjet kohti luontoa.

Tälle syksyiselle illalle valikoitui kohteeksi Valkeisvuori Heinäveden Kermassa ja otsikon osa 1 kertoo siitä että tämänkertainen retki kattoi ainoastaan Valkeisvuoren juuren ja sen ympäristön. Valkeisvuoren ympäristö on valikoitunut WWF:n suojelukseen teemalla: valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita. Ja tällä kokemuksella täytyy sanoa että sellainenhan tuo kyllä on.

Autolla Valkeisentielle ja siihen tienvarteen parkkiin Valkeislammen kupeeseen. Nyt jälkeenpäin on hyvä sanoa että voi kun olisimme toista kautta menneet niin ei olisi niin tarvinnut rämpiä pitkin hyvin pehmeää ja soista maastoa. Mukana oli pieni kamerarepun kantaja ja kaatuneiden puiden ja suo-ojien ylittäminen oli hieman haasteellista. Välillä heittelin lasta ojien yli ja välillä laitoin konttaamaan pitkin puunrunkoja ;)

Mutta perille päästiin ja löydettiin se hirven luuranko, jota etsimään lähdettiin. Katseltiiin jyrkkiä kallioita ja niiden reunalta valuvia jääpuikkoja. Syksy alkaa selvästi muuttua pikkuhiljaa talveksi...

Kallion juurella oli suomaastoa ja pehmeää sammalta. Onneksi pikkupakkanen vähän kovetti sammalmattoa niin askel piti sen verran että ehti eteenpäin mennä ennen jalkojen kastumista.

Ja paluu autolle oli huomattavasti helpompaa ja maasto vähemmän vetistä. Mieleen jäi vielä kaivertamaan se että minkälainen olisi maisema tuolta Valkeisvuoren laelta, mutta se jäi Valkeisvuori osa 2-retkelle, sillä aurinko alkoi antaa merkkejä laskemisesta ja ei tuntunut ollenkaan siltä että tahtoisi jäädä testailemaan että minkälaista olisi rämpiä suomaastossa pimeässä ;)

Eli...to be continued....

 

Tänne suuntautui päivän retki ystävän kanssa eli kohteena Heinäveden näkötorni Pääskyvuorella. Mukana kamera, eväät ja rutkasti hyvää mieltä. Tarkoituksena oli käydä nappaamassa Näkötornin geokätkö, mutta sepä jäikin haaveeksi kun ei löytynyt vaikka kuinka tutkittiin paikkoja. Liekö enää paikallaan?

Maisemat olivat kyllä kertakaikkiaan mahtavat, mutta mitä muutakaan näillämain voi odottaa :)

Tätä upeaa näkyä aikamme ihailtuamme päätimme suunnata makkaranpaistoon ja pienen pähkäilyn ja hakemisen jälkeen päädyimme lähtemään pururadan varressa olevaa laavua kohden. Hieman tosin harhauduimme kurkistamaan rantaa ja siitähän se ajatus sitten lähti...ja onneksi lähtikin sillä eipä ollut tullut mieleenkään että tässä kohteessa olisi tälläistä löytynyt!

Ranta upeaakin upeammalla rantakivikolla :)

Ja sitten rämpimään metsään, josta löytyi nämä ihanuudet...valtavia kallioita ja upeita luolia :)

Ja aivan pururadan laavun alapuolella...

Sammalta, joka oli suorastaan liian pehmeää kävelyyn, oli valtavasti joka puolella.

Ihanaa vihreää!

Tuohon ylempänä olevaan kolmionmuotoiseen koloon mahtuu muuten hyvin ihminen, testattu on :D

Ja loppusilauksena löytyi tälläinen ihana puu, joka ihan selvästi hautoo tuota kiveä allaan :D

Upea retki ihan "kotokulmilla" ja silti valtavia yllätyksiä :)

 

 

Syksyisen päivän kunniaksi päätettiin suunnata tällä kertaa Enonkoskelle ja Kurtinvuorelle. Kauniiden maisemien keskellä on upeat kallioiset rannat ja valtavia lohkareita. Maasto on kertakaikkiaan massiivisuudesssaan lumoavaa ja pehmeä sammal ja jäkälä tekevät maastossa kulkemisesta työlästä ja jännittävää, varsinkin kallioiden reunoilla.

 

Tavoitteena oli löytää Kurtinvuoren kalliomaalaukset ja samalla kuitata geokätkö luolasta. Näissä kaikissa onnistuttiin vaikkakin täytyy sanoa että kalliomaalausten löytäminen ja niiden näkeminen on kyllä melkoisen hankalaa. Pitkän tutkinnan jälkeen löytyihän sieltä jotakin hirveä muistuttavaa. Geokätkö löytyi vaikka helppoa ei sekään ollut.